Honkain keskellä

Minialbumi “Honkain keskellä” julkaistiin itsenäisyyspäivän alla 5.12.2021 useissa suoratoistopalveluissa. 

”Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!”

Cantio Laudis -kuoron kuuden raidan minialbumi ”Honkain keskellä” tarjoaa musiikkia ja elämyksiä suomalaisuuden eri kerroksista: karelianismin juurilta Kalevalasta, rannikkoseudun näkkimyytistä, pohjalaisesta kansanlauluperinteestä sekä keskeisimmiltä kulttuurimme kultakauden säveltäjiltä, mm. Jean Sibeliukselta, Leevi Madetojalta ja Toivo Kuulalta. Albumi täydentyy alkuvuonna 2022 kuudella lisäraidalla.

Albumin avaava Jean Sibeliuksen (1865–1957) ”Venematka” (1893/1914) on kuuluisimpia esimerkkejä säveltäjänsä Kalevala-romanttisen kauden (noin 1892–1904) kuorotuotannosta. Teoksesta on aistittavissa kalevalaisen 5/4-poljennon lisäksi Sibeliuksen tuolle aikakaudelle tyypillistä, omintakeista ja tunnistettavissa olevaa kansallisuusaatteen paloa.

”Näcken” (suom. Näkki) on Selim Palmgrenin (1878–1951) sovitus porvoolaisesta kansansävelmästä. Balladimaisen teoksen teksti käsittelee tuntemattoman runoilijan sanoin rannikkoseuduillamme vahvana elävää näkki-myyttiä, mutta teoksessa on löydettävissä rannikkovesissä lapsia vaanivasta vesihiidestä kertovan tarun lisäksi syvempiäkin kerroksia.

Suomalaisuusmies, vapaaherra Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen (1830–1903) tekstin ”Suomen salossa” yhteydessä on yleisimmin totuttu kuulemaan kamreeri Juhana Ennolan (1836–1914) tasajakoista duurisävelmää. Tällä albumilla sanoin ”Honkain keskellä mökkini seisoo” alkavan laulun kolmijakoinen sävelmä on Kaj Chydeniuksen (1939–) käsialaa. Valoisan ja tarttuvan sävelmän on sekakuorolle sovittanut Suomen musiikkielämän monipuolisuusmies Ilkka Kuusisto (1933–).

”Veret tuli mun silimihini” on keskisuomalaisen säveltäjän ja kuoronjohtajan Pekka Kostiaisen (1944–) verevä sovitus pohjalaisesta kansanlaulusta. Teoksessa on aistittavissa vahvaa yhteyttä Kostiaisen ikätoverin, kauhavalaislähtöisen kirjailijan Antti Tuurin (1944–) Pohjanmaa-kirjasarjan tematiikkaan.

Leevi Madetojan (1887–1947) patsas Oulussa on säveltäjän mukaan nimetyssä puistossa. Patsasta kasvotusten katsoessa taustalle piirtyy Lyseon lukion profiili – opinahjo, jossa sekä Madetoja että runoilija Veikko A. Koskenniemi (1885–1962) kävivät koulua, osin samoina vuosinakin. Näiden kahden suomalaisen taidehistorian keskeisen hahmon käsialaa on harmonisen kuulas, mutta syvämietteinen teos ”Katson virran kalvohon”. Teoksen teksti julkaistiin Koskenniemen esikoiskokoelmassa ”Runoja” vuonna 1906, ja Madetoja sävelsi laulun muutamaa vuotta myöhemmin 1912.

Nuorena kuolleen Toivo Kuulan (1883–1918) kuorotuotanto on laadultaan vaihteleva, mutta se sisältää todellisia helmiä kansainvälisestikin arvioituna. ”Nuku” vuodelta 1904 ei ehkä ole Kuulan sekakuorolauluista suurimpia, mutta yksinkertaisessa sentimentaalisuudessaan se on hyvin vaikuttava. Teoksen puhuttelevuutta lisää tieto sen tekstin runoilleen Helmi Maria Selinin (1874–1918) viimeisistä vaiheista: pääosin uskonnollista tuotantoa julkaissut kirjailija vietti viimeisimmät elinvuotensa Pitkänniemen mielisairaalassa, jossa hän kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana – samana vuonna kuin laulun säveltäjä, Toivo Kuula, tuli ammutuksi päähän Viipurissa sisällissodan
jälkimainingeissa kuollen paria viikkoa myöhemmin.

Olli Heikkilä, kuoronjohtaja

“Honkain keskellä” on kuunneltavissa useissa suoratoistopalveluissa.

Siirry kuuntelemaan:

”Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!”

Cantio Laudis -kuoron kuuden raidan minialbumi ”Honkain keskellä” tarjoaa musiikkia ja elämyksiä suomalaisuuden eri kerroksista: karelianismin juurilta Kalevalasta, rannikkoseudun näkkimyytistä, pohjalaisesta kansanlauluperinteestä sekä keskeisimmiltä kulttuurimme kultakauden säveltäjiltä, mm. Jean Sibeliukselta, Leevi Madetojalta ja Toivo Kuulalta. Albumi täydentyy alkuvuonna 2022 kuudella lisäraidalla.

Albumin avaava Jean Sibeliuksen (1865–1957) ”Venematka” (1893/1914) on kuuluisimpia esimerkkejä säveltäjänsä Kalevala-romanttisen kauden (noin 1892–1904) kuorotuotannosta. Teoksesta on aistittavissa kalevalaisen 5/4-poljennon lisäksi Sibeliuksen tuolle aikakaudelle tyypillistä, omintakeista ja tunnistettavissa olevaa kansallisuusaatteen paloa.

”Näcken” (suom. Näkki) on Selim Palmgrenin (1878–1951) sovitus porvoolaisesta kansansävelmästä. Balladimaisen teoksen teksti käsittelee tuntemattoman runoilijan sanoin rannikkoseuduillamme vahvana elävää näkki-myyttiä, mutta teoksessa on löydettävissä rannikkovesissä lapsia vaanivasta vesihiidestä kertovan tarun lisäksi syvempiäkin kerroksia.

Suomalaisuusmies, vapaaherra Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen (1830–1903) tekstin ”Suomen salossa” yhteydessä on yleisimmin totuttu kuulemaan kamreeri Juhana Ennolan (1836–1914) tasajakoista duurisävelmää. Tällä albumilla sanoin ”Honkain keskellä mökkini seisoo” alkavan laulun kolmijakoinen sävelmä on Kaj Chydeniuksen (1939–) käsialaa. Valoisan ja tarttuvan sävelmän on sekakuorolle sovittanut Suomen musiikkielämän monipuolisuusmies Ilkka Kuusisto (1933–).

”Veret tuli mun silimihini” on keskisuomalaisen säveltäjän ja kuoronjohtajan Pekka Kostiaisen (1944–) verevä sovitus pohjalaisesta kansanlaulusta. Teoksessa on aistittavissa vahvaa yhteyttä Kostiaisen ikätoverin, kauhavalaislähtöisen kirjailijan Antti Tuurin (1944–) Pohjanmaa-kirjasarjan tematiikkaan.

Leevi Madetojan (1887–1947) patsas Oulussa on säveltäjän mukaan nimetyssä puistossa. Patsasta kasvotusten katsoessa taustalle piirtyy Lyseon lukion profiili – opinahjo, jossa sekä Madetoja että runoilija Veikko A. Koskenniemi (1885–1962) kävivät koulua, osin samoina vuosinakin. Näiden kahden suomalaisen taidehistorian keskeisen hahmon käsialaa on harmonisen kuulas, mutta syvämietteinen teos ”Katson virran kalvohon”. Teoksen teksti julkaistiin Koskenniemen esikoiskokoelmassa ”Runoja” vuonna 1906, ja Madetoja sävelsi laulun muutamaa vuotta myöhemmin 1912.

Nuorena kuolleen Toivo Kuulan (1883–1918) kuorotuotanto on laadultaan vaihteleva, mutta se sisältää todellisia helmiä kansainvälisestikin arvioituna. ”Nuku” vuodelta 1904 ei ehkä ole Kuulan sekakuorolauluista suurimpia, mutta yksinkertaisessa sentimentaalisuudessaan se on hyvin vaikuttava. Teoksen puhuttelevuutta lisää tieto sen tekstin runoilleen Helmi Maria Selinin (1874–1918) viimeisistä vaiheista: pääosin uskonnollista tuotantoa julkaissut kirjailija vietti viimeisimmät elinvuotensa Pitkänniemen mielisairaalassa, jossa hän kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana – samana vuonna kuin laulun säveltäjä, Toivo Kuula, tuli ammutuksi päähän Viipurissa sisällissodan
jälkimainingeissa kuollen paria viikkoa myöhemmin.

Olli Heikkilä, kuoronjohtaja

Siirry kuuntelemaan: